
Isyys onkin vaikea juttu, jännäkin ja mainiota Pasila tv-sarjaa lainaillen ehkä jopa jännistä jännin. Itse olen päässyt suht helpolla tyttölasten isänä. On toki omat haasteensa ollut ja eritoten kaverisuhteet on vaikeita paikkoja. Pojat jytistää tunnin turpakäräjöitä ja lyödään kättä yhteen sovinnon merkiksi. Tytöt kyyläilevät toisiaan muka sovinnossa viikkoja, kuukausia, vuosia ehkä jopa vuosikymmeniä. Vanhemmalla tytöllä on tulinen luonne kuten äidillään. Leijonia molemmat. Aika usein on ollut meikäläinen viettänyt pitkiä aikoja sovitellen asioita. Yritin alkuun hoitaa asiaa auktoriteetilla, mutta huomasin neuvottelun olevan paljon hedelmällisempi tie. Ei helppoa sekään, mutta kuten entinen työkaveri tykkäsi todeta: ”haluaako riidellä vai haluaako hoitaa asian”.

Nyt ollaan tilanteessa jossa vielä ei tiedä onko sieltä kumpaa plaatua tulossa. Selvitämme kyllä sen jos mahdollista, näin tehtiin myös Sallan ja Vilman osalta. Ajatus tytöstä herättää tunteita helppoudesta, tutusta turvallisesta. Mietintä poikalapsesta taas tuo tajunnanvirtaan mietteitä vastuusta kasvattaa pojasta mies. Yön Olli Lindholm jo kuiskii korvaan ”voi kun oisit viisampi kuin isäs milloinkaan, kunpa oppisit ajattelemaan”. No tarjottiinpa sieltä kumpaa tahansa, niin erittäin kliseinen ilmaus sopii kuitenkin tähän kuin sialle otsatukka: ”olipa kumpi tahansa, kunhan on terve”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti