Toinen mitä odotellaan tässä juuri raskausviikon 11 startattua, niin viikon päästä tiistaina olevaa niskapoimu-ultraa. Siinä todetaan ymmärtääkseni, että onko sikiö hengissä, sinnepäin oikeaa mallia, montako niitä on (se me tiedetäänkin jo eli yksi) ja tsekkaillaan kromosomipoikkeavuuksia. Toivottavasti tämä menisi hyvin. Näissä saattaa pahimmassa tapauksessa joutua todella kovien päätösten eteen. Oma mielipiteeni asiaan on, että olipa sellaisessa tapauksessa päätös millainen tahansa (suomeksi siis raskauden keskeytys tai jatkaminen), niin sen takana pitää molempien seisoa 100%. Lisäksi päätös on jokaisen perheen sisäinen eikä siihen ole muilla valitusoikeutta. Sen kun ihmiset tajuaisivat elämässä muutenkin. Perheen sisäiset asiat ovat perheen sisäisiä. Niihin ei ole syytä mennä sorkkimaan ellei kyseessä ole esim. lain rikkominen tms. Me ollaan äidin puolen suvussa onnistuttu tässä todella hyvin ja ehkä se selittää lämpimät välit kaikkien sukulaisten kesken. Kaikilla ei asiat näin ole. Tämän opin haluaisin saada menemään myös omille lapsilleni.

No nyt tuli vähän synkempää pohdintaa, mutta sopinee räntäsadepäivään, aina ei kaikki ole naminamia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti