Iterointia ja vatulointia

Isänmaa kulkee kriisistä toiseen ja sinällään omat ongelmat lapsiperheessä tuntuvat varsin pieniltä tällä hetkellä. Mutta silti melkoista vatulointia aiheuttaa nimen valinta. Nyt ollaan kuitenkin päästy jo siihen tilanteeseen, että usean iterointikierroksen jälkeen jäljellä on enää neljä nimeä. Saa nähdä mikä sieltä tulee. Toisaalta Vilman osalta nimi vaihtui juuri ennen ristiäisiä eikä ko. nimeä silloin oltu etukäteen mietitty. Kauhea soppa koko homma. Se mikä nyt vähän helpottaa on, että toinen nimi on päätetty ja kolmea nimeä ei tule. Äkkiä on tämä aika mennyt noita ristiäisiä kohden muutenkin. Niihin on enää kaksi viikkoa. Poikakin on jo kuukauden vanha...

Muuten vauva-arki on rullannut varsin ok. Jätkä ähisee ja puhisee mahansa kanssa aika paljon. Yöt menee vaihtelevasti. Suht hyvin on kuitenkin pystytty toisiamme tukien nukkumaan. Mitään varsinaista koliikkia ei ole ainakaan vielä ollut ja sydäntä särkevä rääkyminen on jäänyt varsin vähälle. Joskin etenkin iltaisin tuntuu se äidin syli olevan mieluisin paikka makoilla ja sieltä poistaminen aiheuttaa pienimuotoisen protestin. Koiratkin on tulokkaan ottaneet varsin mallikkaasti vastaan. Kuvassa Vilman koira Luna ottaa päivällä hetken lepiä jätkän kanssa. Vili on ehkä turreista hassuin, kun käy ajottain tarkistamassa, että mitä kaverille kuuluu ja lipaisee pari kertaa takaraivolta ja jatkaa menoaan. Ilmeisesti varmistaa, että on meidän miehiä...