Nyt oltiin antamassa pojalle nimeä Karttulassa mainion Petteri-papin johdolla. Meidän molempien sukua oli mukavasti paikalla. Tärkeimmät kuitenkin puuttuivat eli vaimo olisi varmasti halunnut Juhani-ukkinsa näkevän tämän päivän ja minulle oma mummo oli aina ihmisistä tärkein. Mutta elämä menee eteenpäin ja tänään saatiin olla koossa iloisen juhlan tiimoilta.
Meillä oli suuria vaikeuksia saada nimi päätetyksi. Voisi sanoa jopa, että kohtuuttoman suuria. Toinen nimi oli helppo eli Juhani. Mutta se etunimi. Oli Attea, Lassia, Nuuttia. Tuukkaa, Jimiä ja vaikka mitä. Joku nimistä oli liian läheinen kuten vaikkapa tuo Tuukka tai sitten joku ei oikein kelvannut muuten. Jimi oli vanhemman tyttären suosikki ja takaraivossa kolkuttaa pahasti, että tästä ei hänelle nimi tullut. Mutta tätä on vanhemmuus, aina ei voi tehdä kivoja päätöksiä. Lopulta kuitenkin nimi saatiin päivää ennen ristiäisiä lyötyä lukkoon ja näin pojasta kastettiin Konsta Juhani Tolonen. Kummit hän sai meidän vanhempien sisaruksista.
Tähän päättyy Iltatähti-blogin kirjoitus ja haluan kiittää lukijoita. Katselukertoja on kertynyt yli 10000. Kirjoittelu ja tekstien pohdinta on ollut opettavaista aikaa ja toivottavasti poika pääsee joskus lukemaan näitä mietteitä. Ehkäpä tässä on aavistus tullut kasvettua ihmisenä ja etenkin isänä tällä matkalla. Nyt on aika päästää Konsta jatkamaan ja rakentamaan omaa elämäänsä. Isä rakastaa ja toivottaa pojalleen hyvää matkaa seuraavin sanoin:
Voi kunpa matkas onneksi koituis
vihaa, katkeruutta et tuntis joutavaa
voi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaan
kunpa oppisit ajattelemaan
Yö - Ihmisen Poika
