Vaimon pyynnöstä

Eihän tässä näin pitänyt käydä? Vai pitikö? Ikää 38v ja lapset eli kaksi tyttöä jo mukavassa 11 ja 13 vuoden iässä. Elämä uomissaan ja piti olla tilaa harrastaa ja elää omaa elämää. Kuitenkin nyt tässä kirjoitan perheemme tulevan iltatähteen liittyvää blogia vaimoni pyynnöstä. Kuulemma sana on hallussa, tiedä sitten. Mutta näin on tosiaan päässyt suunnitellusti käymään, että syyskuussa 2015 perheemme kaksi tytärtä ja neljä koiraa saavat seuraa pienestä vauvasta. Huh huh!

Tässähän ei nyt mitenkään mahdottoman vanhoja olla pienen lapsen vanhemmiksi onneksi vieläkään, etenkään nykyaikana. Itselläni on mittarissa tosiaan 38v ja vaimolla 36v. Enoni taisi saada esikoisensa n. 10v vanhempana. Mullahan pitäisi olla teoria sekä käytäntö hallussa miten sinappilinkojen kanssa toimitaan. Epäilen kuitenkin, että paluu vauvaperheen arkeen on karu syksyllä. Pessimisti ei pety. Kuitenkin lapsi on toivottu ja jouduin vähän takkiani kääntämään asian suhteen. Olin kovasti tyytyväinen nyt jo varsin aikuismaisesti käyttäytyviin tyttäriin. Kuitenkin tämä uusi tulokas on heillekkin hyvä juttu, ainakin kasvatusmielessä.

Käytiin vaimon kanssa eilen 26.1 alkuajan raskausultrassa Sataman röntgenissä. Ihan ilmaista se ei ole, mutta pieni kaveri sydämen lyönteineen tiristi kyyneltä silmäkulmaan näinkin paatuneelta kyynikolta. Uusi elämä on vaan ihmeellinen asia vaikka ollaan menossa vasta rv 7+0. Lisäksi oli mukava kuulla, että kaikki on niin ok kuin voi tässä vaiheessa olla. Lääkäri hieman ihmetteli, että onko tämä saman miehen kanssa kuin aiemmat lapset. Ei ole kuulemma nykyään yleistä vaan yleensä erotaan lasten ollessa n. viisi ja sitten uudet putkeen toisen puolison kanssa. Hattua nosti tohtori meille ja toki se lämmitti sydäntä, ollaanhan tässä 15 vuotta taaperrettu yhdessä eteenpäin



Elämäämme on sopinut monenlaista. On ollut murhetta jos jonkinlaista. Nyt kun ollaan saatu elämä uomilleen tuntuu kuitenkin, että vielä on virtaa yhteen lapseen. Yhteen, ei kahteen, ei kolmeen eikä mihinkään muuhun, vain yhteen. Tyttärillämmekin on kanssa ollut omat hankaluutensa joita ollaan selvitelty. En pui niitä enkä muutakaan mennyttä elämää tarkemmin, mutta muutamia vuosia taaksepäin mentiin aika syvissä vesissä. Nyt on kuitenkin elämä urillaan, hyvä näin. Tyttärillemmehän tämä iltatähti on kova juttu ja varmasti aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Koetamme kuitenkin tukea kaikin keinoin ja saada kääntymään juttu positiiviseksi. Uskoisin näin käyvän viimeistään kun pieni kaveri meille kotiin syksyllä ilmestyy jos kaikki menee hyvin. Ja jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin kaiken pitäisi mennä vaikka ei sitä koskaan toki tiedä. Tekeminen ei ainakaan vaikea prosessi ollut, mikäpä se on tehdessä kun on vehkeet ja tietää miten niitä käytetään...

Ja jos tänne on eksynyt joku joka ei tunne entuudestaan, niin meikäläisen kirjoituksia muiden harrastusten parista löytyy seuraavista:
Salibandy,  http://skseger.blogspot.fi/
Kalastus&metsästys, http://ismotolonen.blogspot.fi/