Ollaan melkoisessa murroksessa työmarkkinoilla. Niin aikuisten kuin lastenkin. Jotta taas saadaan jotain perspektiiviä asioihin, niin pohditaanpa vähän historiaa. Ei lähdetä kuitenkaan siihen, kun selkä alkoi oikenemaan ja laskeuduttiin puusta alas, vaan vaikkapa omien vanhempieni aikaiseen lapsuuteen. Siis tuonne jonnekkin 50 vuoden päähän. Silloin varmastikkin useissa tapauksissa osallistuttiin perheen töihin jo hyvinkin nuorena. Toki myös kyläläisten kanssa leikittiin ja pelattiin sekä ehkä jossain mökissä oli telkkari taikka radio josta Markus-sedän lastentuntia kuunneltiin. Jokatapauksessa iloisesti kirmailtiin pitkin kyliä ja tehtiin paljon yhdessä niin perheen kuin kavereidenkin kanssa. Ja uskoisin, että ihan hirveästi en tässä väritä tarinaa tai muistele liian kaiholla mennyttä aikaa
No hypätään omaan lapsuuteen eli 30 vuotta taaksepäin. Vielä leikittiin kivillä ja kävyillä silloinkin kuten kuvasta näkyy, mutta ehkäpä jo kovasti harvemmin. Edelleen ulkoilu ja yhteinen tekeminen kaveriporukoissa oli kova juttu. Mutta meidän aikaan eli 30 vuotta sitten alkoi murros joka rupesi viemään aikaa nuorilta pois "terveellisistä" harrastuksista. Nimittäin tietokone ilmestyi kuvioihin. Tuli ensimmäiset Commodoren VIC-16 ja 64 koneet. Toki jotain muutakin oli. Pian tuli Nintendoa, Amigaa, ensimmäisiä 286&386 koneita jne. Itsellenikin joskus enot huomauttivat koneella istumisesta, kun esim. legendaarista High Noonia oli pelattuna C-64 koneella turhan monta tuntia putkeen. Silloin kuitenkin homma oli aika selväjakoista. Kun nousit koneelta pois, niin muut harrasteet tai askareet kutsuivat. Lähdettiin kalaan, metsälle tai pienessä yhteisössä pelattiin jalkapalloa kylän ukkomiehet vastaan poikamiehet ja sitä rataa. Pääsääntöisesti kaikki harrastustoiminta liittyi ulkoiluun tai liikuntaan
Otetaan seuraavaksi käsittelyyn omat lapset. Sallalle hommattiin läppäri jo hänen ollessaan erittäin pieni. Edelleen kuitenkin tilanne oli likimain samanlainen kuin omassa lapsuudessa. Toki pelaaminen ja pelit olivat parantuneet huimasti. Mutta kuitenkin pelaaminen ja muu toiminta oli vielä eroteltavissa suht helpostikkin erikseen. Sitten tapahtui jotain mitä ei ehkä olisi tarvinnut tapahtua jos mietitään pelkästään haittapuolia ja lasten silmin. Tuli sosiaalinen media sekä mobiilipelit. Sinne uppoutuu lapset ja vanhemmat. Olen huono esimerkki tästä puhumaan, tiedän sen. Kuitenkin tämä on ollut minusta tärkeä juttu lasten kehittymisen kannalta ja se on vienyt asioita kyllä huonoon suuntaan. Nuorista on tullut likimain käveleviä zombeja kännyköineen. Nythän pelit on siis koukuttavan hyviä jo kannettavilla laitteilla ja verkkopelaaminenkin on helppoa. Kaikki kulkee koko ajan mukana. On hyvin helppoa viettää läksyjen teon jälkeen koko ilta jotain päätelaitetta näppäillen. Missä on pihapelit, missä on urheiluharrastukset? Okei, trampoliini on onneksi ollut hieno keksintö. Siitä pitäisi palkita ehdottomasti se kaveri joka sen sai markkinoilla lyömään läpi. Siitäkin huolimatta, että kättä ja jalkaa on mennyt poikki joiltakin.
Nyt on meillä pihalla oleva hiekkalaatikko ränsistynyt jo hiljalleen ja se pitäisi kunnostaa jäbälle sekä leikkimökki romusta tyhjentää. Miten saisi pojan kasvatettua siten, että lapsuuden täyttäisi iloinen toiminta ulkoleikeissä ja kaveriporukassa leikittäisiin ja pelattaisiin? Ehkä tämä pienenä vielä onnistuu, mutta haasteiden edessä ollaan jo hyvinkin aikaisella iällä. Kännykät annetaan pieniin sormiin jo likimain vaippaiässä mm. turvallisuussyistä ja tablettia lyödään kouraan, että "pelaa nyt sitä angry birdsiä, kun isi käy vähän somessa kivasti tässä välissä ihan pikkusen". Muistelen, että me kotipaikalla kymmentä tikkua laudalla vedettiin vielä murrosiässä serkkujen kanssa ja mukana oli sukupolvea vanhemmat enot puolisoineen hyvin usein. Tässä on sitä kuuluisaa haastetta, että miten saataisiin edes rahtunen tätä kulttuuria ja yhteisöllisyyttä tuotua omille tuleville sukupolville. Oma esimerkki ainakin pitää yrittää hilata kuntoon. En uskalla edes ajatella mitä me menetetään jos lapsien taito leikkiä katoaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti