Kuukauden vanha

Kuukausi on mennyt poitsun syntymästä. Kliseistä tai ei, mutta aika menee nopsaan. Ollaan eletty jänniä hetkiä ihmiselämässä. Moni asia on jälleen uutta lastenhoidossa ja tekniikka kehittyy jne. Sitten taas tulee flashbackkeja, takaumia, että näinhän se tämäkin juttu taas meni. Hyvin nopealla treenillä on alkanut vaipat vaihtumaan kuten ennenkin ja vauvan pyörittely pukemisessa sujuu yhtä hyvin tai huonosti kuin ennenkin. No nämä on niitä fyysisiä suorituksia, ei ne yllättäneet. Entäs sitten tunnepuolella? Siellä on taasen ollut enemmän sitä myrskyä. Jos rehellisesti sanotaan, niin olo on vieläkin kovasti epätodellinen. Tuossako hän nyt on, oikeasti? Asiaa ei oikein usko todeksi. Sen ikä on tuonut tullessaan, että ehkä tunteet on syvällisempiä uuteen tulokkaaseen. Tosin samaan aikaan ne on muuttuneet samalla tavalla myös vanhempiin lapsiin. Ehkä silloin nuorena enemmän oli vielä itsekeskeinen kuin nykyään ajattelumalleissaan. En tiedä, vaikea tunteita on sanoiksi pukea. Ehkä rakkaus ja hyvä olo kuvaavat tilannetta parhaiten

Pojalla on ollut nyt jonkun verran vatsavaivoja. Tämäkään ei kauheasti yllättänyt, Tympeitä ne silti on. Ollaan vähän maitoja koetettu vaihdella ja vaikka mitä temppuja tehdä. Onneksi tilanne nyt ei mitenkään paha ole. Tätäkin kirjoittaessa rouva nukkuu päiväunia ja poika äheltää tyytyväisenä välillä omiaan. Pitkä parisuhde on opettanut tukemaan toista tarvittaessa ja se helpottaa kummasti. Toki molempien täysi päihteettömyys auttaa myös. Ei ole niitä väsyneitä viikonloppuja kummallakaan...



Haluaisin vielä pari sanaa kertoa tuosta mainiosta Isän kasvatusoppi -kirjasta jonka aloitin ja josta mainitsin aiemmin täällä blogissa. Se on edennyt vähän huonosti johtuen väsymyksestä iltaisin, mutta on edistynyt kumminkin. Kirja on ollut todella mukava opus, ei voi kuin suositella. Esimerkkinä voisi kertoa eilen lukemani pätkän Curling-vanhemmuudesta. Tavassa jossa vanhemmat siloittaa ja lakaisee kaikki murheet lastensa edestä jotta nämä pääsisivät maaliin, tavoitteeseensa. Tämä on toimintamalli josta voi seurata todella isoja ongelmia myöhemmin. Joskus tulee se isompi este elämässä joka pitäisi itse selvittää ja kun niistä ei lapsuudesta ole kokemuksia, niin jälki voi olla tuhoisaakin. Noh, tämä oli vain yksi esimerkki kirjan lyhyistä pohtivista tarinoista. Mm. hyvää mietintää oli miksi poikien pitäisi antaa leikkiä nukeilla jos ne haluaa. Sohaisen vähän muurahaispesää, mutta jopa tällaisen konservatiivin sai jälleen kerran erilainen näkökulma tarkistamaan omia mielipiteitään asioista. Tosiaankin todella hyvin kirjoitettu seitsemän lapsen isältä meille isille mietiskellen eikä paasaavassa hengessä, suosittelen!