Jututtaessani tänään harvalukuisen Pihkainmäen nuorten miesten raittiusyhdistyksen (PNMRY) toista jäsentä havahduin siihen realiteettiin, että enää on kaksi kuukautta laskettuun aikaan. Vilma syntyi aikanaan viitisen viikkoa etuajassa eli jos näin mentäisiin, niin kolme viikkoa enää. Alkaa olla H-hetket siis jo suht lähellä. Vauvalla ja äidillä on mennyt hyvin. Ei mitään uutta kerrottavaa. Asiaa on toki helpottanut kylmä kesä joka on saanut myös allekirjoittaneen verenpaineen pysymään edes jollain tavalla aisoissa. Vauvan odottelu on enää siis lähinnä mielikuvaharjoittelua ja kodin siivoilua siihen kuntoon, että tulokkaan on hyvä tulla ihmettelemään ympäristöä missä pitäisi elämää starttailla. Viimeisiä isoja hommia oli lattiaremontti ja nyt on uudet vinyylit millä kelpaa konttailla ja kuolailla koirien kanssa kilpaa. Se pinnasänky edelleen uupuu, kun ei meinaa sopivaa löytyä millään. No vielä ehtii ja eiköhän se löydy. Taitaa jokaisena päivänä pari "uutta" aina tipahtaa nettikirppareille myyntiin
Jos tässä jotenkin tiivistäisi omia tuntemuksia tällä hetkellä, niin ne on aika epätodelliset. On vaikea käsittää vauvan tulevan kohta oikeasti perheeseen. Sitten tässä on vähän pieniä haasteita työelämässäkin ja saa nähdä miten ne menee. Asioilla on kuitenkin aina tapana järjestyä. Ja toivottavasti järjestyvät, niin ei tarvitsisi ylimääräisiä stressejä repiä vaan voisi keskittyä tuohon muksuun ja isommatkin tarvitsevat korostetusti huomiota juuri nyt. Olen koettanut tuota jälkimmäistä asiaa teroittaa itselleni koko ajan, kun tyttäret on kuitenkin varsin herkässä iässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti