tennarit vilikkuen mettään juoksee räkänokka tää
Pienen pojan elämää, ei enempää ei vähempää
kaikkee kiva tehdä on, mikä kielletään"
Näillä sanoilla lauleskelee tutulla soundillaan Jokisen Vesku yhdessä soitinyhtyeensä Klamydian kanssa. Hieno biisi. Ja sanomakin on oivallinen. Nimittäin poikien sielunelämä se on kovasti erilainen kuin tyttöjen. Olen sitä tässä nyt havahtunut viime aikoina pohtimaan, kun yksi jantteri muutaman vuoden päästä vetää tennarit vilkkuen pitkin metsiä. Muistaa samalla jotenkin omaa nuoruttaa, kun majoja rakennettiin ja MacGyver oli suuri sankari puhumattamaan Ritari Ässästä tai katuhaukasta. Poikien elämä on lapsena kovin huoletonta. Kavereiden kanssa jos riitaa tulee, niin yleensä pikku painit ja kättä yhteen ja homma oli siinä. Elämää jota on usein näin vanhempana poikana kovasti ikävä. Mitään muuta siitä ei ole jäljellä kuin ajoittainen suuri innostuminen asioista ja tavaroiden rikkominen samaa vauhtia kuin nuorena kossinakin.
Miten tätä poikamaisuuden ilosanomaa sitten saisi levitettyä eteenpäin? Tai miten sitä nykyään ylipäätään levitetään yhteiskunnassa jossa me neljänkympin korvilla olevat lihaa syövät heteromiehet ollaan ehkä melkein pahimpia vihollisia sivistysvaltiolle? No aika hyvät alkeet saa esimerkiksi hakemalla kirjastosta Lassin ja Leevin seikkailuja muutaman albumin. Lueskelin nuo kaikki aikanaan läpi ja todella oivasti tuodaan siinä pienen pojan sielunmaisemaa esille. Ja monilla on myös näitä mielikuvitusystäviä kuten tällä Lassilla tiikerinsä Leevi. Mahtava sarjakuva. Suosittelisin kyllä kaikille äideille luettavaksi joille on perheeseen poikalapsia tulossa! Itsekkin otin mullikkabladetin sarjakuvanurkkauksesta pojan ja tiikerin seikkailut jälleen seurantaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti