Rouvalla alkoi perjantaina lorahdella lapsivettä myöhään illalla ja tätä kautta oltiin kohta kädet täynnä järjestelyjä sairaalaan lähtöä varten. Nuoremmalle tytölle sattui yökyläläinen ja he jäivät meille nukkumaan saatesanoilla, että yövieraan kotiin naapuriin voi vaihtaa jos ongelmia ilmenee. Vanhempi tyttö taas vietiin kummilleen. Näin löysimme itsemme varttia vaille yksi Kyssiltä. Mennessä alkoi supistukset olla jo aika kivuliaita ja himppasen jännitti mahdollisuus, että tässä inssin papereilla hoidellaan kätilön tonttia. Onneksi näin ei käynyt. Mutta synnärillä todettiin jo kohdunsuun olevan 4cm auki ja nokka kohti salia...
Saliin meneminen olikin pieni temppu, kun supistukset muuttui kivuliaaksi ja ymmärrettävästi vaimolla hivenen pientä paniikkiakin puski pintaan, että nytkö tässä oikeasti mennään. Ja niin mentiin. Saliin päästiin mukavan kätilön (ja ulkonäkökin ok, toim.huom.) huomaan sekä lääkäriopiskelijakin meillä siellä oli. Kohdunsuu olikin jo sitten täysin auki ja ponnistusvaihe ei kovin kauaa kestänyt. Urheasti rouva puski pojan maailmaan ja alle tunti kirjautumisesta oli pieni ihme ulkomaailmassa kello 01.39. Nämä on ihmeellisiä tapahtumia ja tunteet heittelee häränpyllyä myös isällä. Yksi leijona syntyi lisää taloon ja saapa nähdä onko yhtä tulisieluinen kuin kaksi muuta...
Poitsulla oli kuitenkin kaikki varsin hyvin joskin pikkaisen haettiin lisää lämpöä lämpöpediltä, mutta ilman lääkärin sen kummempia tarkistuksia päästiin osastolle hieman ennen puoliviittä aamulla. Sitä ennen pääsi juomaan sairaalan tarjoamat varpajaiskahvit ja huomatkaa hieno pieni jalanmuotoinen leivonnainen kuvassa. Painoa jäbällä muuten oli 2762g, mutta pituuden mittaavat nykyään vasta myöhemmin eli kuulemma maanantaina. Pientä jännitystä on sokeri yms. arvojen suhteen, kun rouvalla oli raskausdiabetes sekä poika syntyi viikoilla 36+4. Mutta jos vauhtia haetaan lastenteholta myöhemmin, niin se on tiedossa oleva juttu ja näin on tehty molempien tyttärienkin kanssa
Kotona sain pari tuntia itselle unta kuulaan ja äsken käytiin isosiskojen kanssa moikkaamassa velipoikaa. Mahtavia hetkiä ihmiselämässä. Samalla kävin omien tunteideni kanssa omaa vuoristorataa, kun olisin tämän tuoreimman Tolosen mummolleni halunnut ehdottomasti näyttää. Mutta elämä kiertää kiertokulkuaan ja se ei ole valitettavasti mahdollista. Haudalla toki käymme varmasti "näyttämässä" poikaa sekä mummolle, että omalle äidilleni. Vaimon isäpuolen äiti haudataan tänään ja anoppi Riikan siskon kanssa on niissä "juhlissa". Samaan aikaan me juhlimme uutta tulokasta. Elämä on ihme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti