Erityisen mukavaa viikonloppuna on ollut seurata miten tyttäret on veikastaan innoissaan. Liki kilvan pitää saada vauvaa syliin. Sallalta tämän uskoinkin, mutta myös Vilma on aidosti innostunut. Se on erittäin hieno asia. Esikoinen myös kommentoi tänään, että ehkä minä kuitenkin haluan lapsen joskus, kun nämä on näin söpöjä, ehkä 10 vauvaa aluksi...No vitsiä siellä seassa, mutta tämä on myös iltatähti-projektin "sivutavoite". Saada lapset näkemään, että ei ne vauvat mitään sen ihmeellisempiä ole. Toivottavasti ei kuitenkaan koliikkitapaus tulisi. Vilman ollessa vauva, kiukkuisa sellainen, niin silloinen rivitalonaapurin murrosikäinen tyttö lakkasi meitä tervehtimästä...
Ja onhan tämä ollut hienoa aikaa itsellekkin. Tänään vaihdoin vaipan ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen lapselle. Ei ole montaa vauvaa lähipiirissä ollut ja yhden käden sirkkelimiehen sormiin sopii kerrat, kun vauva on sylissä vuosien varrella käynyt. Mutta hienostihan tämä homma sujuu. Vanhasta muistista. Ehkä isoin, joskin pieneltä kuulosta, muutos on itselle ollut kellon vaihtaminen oikeaan käteen. Sallan synnyttyä olin käyttämättä kelloa yli kymmenen vuotta, kun metallinen ranne raapii lasta sylissä. Sen verran sykemittarin orja on tullut, että nyt piti hakea toista lähestymistä asiaan.
Nyt innolla odotellaan huomista ja mahdollista kotiutumista. Mitähän tähän sanoo talon neljä kirppusirkusta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti