Viimein kaikki on hyvin

Otsikon sanat kuullaan usein ihastuttavassa ja vihastuttavassa Satuhäät-ohjelmassa, kun sormukset on saatu lopulta erinäisten vaiheiden jälkeen vaihdettua. Nyt ne löytyy tästä blogista sen merkiksi, että olemme kotiutuneet eilen ja elämä alkanut viisihenkisenä perheenä. Ensimmäinen yö kotona on siis takana ja kyllähän siinä pientä kitinää oli. Ainakin allekirjoittanut ja Salla heräili rouvan lisäksi. Taisi normisti uppotukkina sikeitä vetävä Vilmakin heräillä. Poika näkyy kanssa nukkuessaan aika sikeästi unta vetävän. Ei paljoa koirien räksytykset häirinneet. Niistä puheenollen, niin hurtat ottivat tulokkaan varsin hyvin vastaan. Vanhin eli pystykorva Vili ei tosin vielä oikein tiedä onko uusi tulokas hot or not. Aika sekaisin koko sankari eikä tilannetta helpota perheen kolmen muun koiran eli narttutrion juoksut. On siinä ukolla ihmettelemistä. 

Opettelua tai lähinnä kertausta on piisannut mm. vaatehuollossa, pullohuollossa, vaippahuollossa ja muutamassa muussa huollossa. Nykyisin onneksi vermeet on hyviä. Esimerkiksi tuollaista ylimmäisen kuvan mukaista "koppasitteriä" tai mikä se ikinä onkaan nimeltään ei ollut tyttöjen kanssa. Tuolla voi keinutella tai laittaa päätyä ylös ja kai se täriseekin tarvittaessa. Mikään ei näytä olevan niin viisas kuin lastentarvikeinsinööri. 

Mutta onhan tämä alkuaika myös sitä kuuluisaa syö, makaa ja haisee -vaihetta. Lyhyitä on pätkät vielä hereillä. Nopeasti maitoa massuun ja uutta unta putkeen. Kaveri nukkuu kuin yksi Varkautelainen alikessu-kaveri intissä. Vielä on näköjään kelitkin kohtuullisia, jospa päästäisiin vaunulenkille pian. Siitä Vilikin tykkää...