Meikämandoliino, sana jota kaikki rakastaa, oli tänään ensimmäistä kertaa mukana neuvolassa tämän uuden tulokkaan kanssa. Riikka on jo tainnut pari kertaa käydä. Vähän takatalvi meidät yllätti Karttulaan mennessä joskin neuvolatädin vielä pahemmin ja hän olikin reilun vartin myöhässä kolareiden takia. Mitä muistoja neuvolasta aiemmilta vuosilta? No eipä juuri mitään. Sallaa odottaessa käytiin eka kerran Pirtin koululla ja siitä jotain muistikuvaa on, muista käynneistä ei. Sellaista seuramiehen rooliahan siellä isukille on tarjolla. Ja semmoistahan se vähän oli tänäänkin. Kyseltiin kuulumiset ja sitä rataa perussettiä lässynlässynlää ja läpätiläpätiläälää. Mutta tärkeä juttuhan tuo on, kun siellä katsellaan sokereita, painoa yms. asioita äidiltä ja tutkaillaan raskauden edistymistä. Isästä nyt ei niin väliä ole. Eikä tarvitse ollakkaan. Hyvin tuolla silti viihtyi, ihan kiva täräkkä nuorehko uusi neuvolantäti. Tykkäsin. Tästä ei passaa kyllä vaimolle nyt hiiskua mitään, kun on kuitenkin hormoneineen aika herkillä, eli ollaan ihan hyst hyst...
Sydänääniä siellä kanssa kuunneltiin ja kaveri ei ollut oikein isäänsä tullut eli oli aika liikkuvaa sorttia. Lopulta sykettä pidempi hetki päästiin kuulemaan sen ollessa 145 jytkäystä minuutissa. Seulannan tulokset oli kanssa tulleet ja niiden perusteella kaikki lupaa hyvää. Toki koskaan ei voi tietää mitä tuleman pitää. Käytiin myös läpi meidän täyttämät kyselykaavakkeet ja mitään kauhean suuria poikkeamia niissä ei ollut Riikan ja minun ajatusmallien välillä. Koska rouvan kanssa olemme savuttomia ja päihteettömiä, niin näistä asioista ei juurikaan tivattu. Kertoilin tässä nyt tätä yleistä kuvioita mitä tuolla tapahtuu, koska kaipa tämän joku sellainenkin isä saattaa lukea jolla toistaiseksi ei vielä lapsia ole. Mukava paikka on neuvola, menkää ihmeessä sinne mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti