keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Rakenneultrassa


Viimein koetti päivä jota oltiin odotettu kuin lehmä kevätlaitumia. Nimittäin keikkaa äitiyspolille ja siellä rakenneultraa. Siellä oli siis luvassa kaksi tärkeää asiaa. Toinen ja tärkeämpi eli selvyys onko sikiö kehittynyt normaalisti eli löytyykö jalkoja ja käsiä parillinen lukumäärä jne. Toinen juttu joka vääjäämättä myös isoon rooliin on noussut selvisi eli tuleeko tyttö vai poika. Ainahan tuota ei saa selville jos kaverilla on siellä sellaiset jatsit menossa kohdussa ettei kameramies pysy perässä. Itsellä oli töissä paltsupäivä, mutta onnea on joustava työ eli pääsin livahtamaan KYS:lle mukaan ja samoin vanhempi tytär oli messissä myös. Sallalle tämä tyttö vai poika -asetelma on ollut erityisen tärkeä ja poikaa on odotettu kuin kuuta taivaalta. Siinä on varmaan jotain sellaista jota ei näin miehenä ymmärrä. Ja ehkä ei tarvitse ymmärtääkkään 

Täytyy sanoa, että äitipolilla oli tullut juostua aikanaan mukana suht paljonkin, mutta ihan tyystin oli reilu 10 vuotta auttanut unohtamaan sijainnista lähtien koko paikan. Mukava kiikkutuoli siellä oli ja on erittäin tärkeää, että raskausprosessissa lujille joutuvat isät on huomioita tällaisilla mukavuuksilla! Tästä propsit keskussairaalalle.



Reippaat 30min oli lääkäri myöhässä. Tähän on totuttu isolla sairaalalla ja eipä tässä valmiissa maailmassa kai kiire olekkaan, Ja kun jännitys alkoi olla huipussaan, niin viimein lääkäri parkaisi, että jos Tolonen olisi ystävällinen ja tulisi seuraavaksi. Sitten peruslätinöitä sokeriarvoista jne. ja sen jälkeen viimein asiaan. Siellähän se veijari liikkui kuin viimeistä päivää, mutta mittoja saatiin ja kaikki vaikutti normaalille sekä kehitys on käyrillään viikkojen mukaan. Ja tulihan se selvyys myös kumpi tulee. Poikahan se sieltä ja ei kuulemma hovissa muuksi muutu. Kehen lie tullut, mutta ilmeisen selvästi esitteli pelivälineitään.



Ja kuten ylläolevasta kuvakaappauksesta sosiaalisesta mediasta käy selville, niin lopputulos oli aika mieluisa Sallalle ja samaa tuntui myös Vilmalle olevan. Pikkuveljeä toivottiin ja sellaista nyt tarjotaan jos vaan kaikki menee hyvin. Mitä minä sitten tästä ajattelen? Hyvä kysymys, en tiedä. Kyllä tässä aikansa menee asian sisäistämiseen ja miettimiseen miten pian syntymän jälkeen aloitellaan kulmaharhautusten opettelua reikäpallon kanssa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti