torstai 2. huhtikuuta 2015

Liian makeaa

Insuliinihoidoksihan se rouvalla meni raskausdiabetes tai ainakin vahvasti sille näyttää. Hoitaja asiasta soitteli ja konsultoi lääkäriä vissiin vielä. Ensi keskiviikkona asiaan varmuus saadaan. Ikävä juttu. Se on tuo sokeri ja hiilihydraatit yleensäkkin kyllä iso ongelma etenkin meillä ketkä lihotaan kilo tai pari nähtyämme suklaamainos. Ennen vanhaan meidän aikaan, kylläpä tämä kuulostaa ihanan konservatiiviselta lauseen aloitukselta, ei karkkeja syöty kuin lauantaisin, kun mummo piirongin kätköistä namipussin kaivoi. Toisaalta silloin vielä kyllä leikittiin kivillä ja kävyillä. Enivei, niin nykyään karkkeja menee koko ajan ja sokeria saadaan joka paikasta. Riikka yritti meillä ruokavaliolla pitää sokereita kurissa nyt raskauden alussa, mutta muutama aamuarvo pomppasi. Vaimo ei kauheasti noista ravintoarvoista ymmärrä, jos en minäkään, mutta oli silloin syönyt fitness-muroja. Nehän on jo nimensä perusteella terveellisiä. No niissähän ei olekkaan kuin vaivaiset 73g/100g hiilareita, kun asiaa tutkin poikenneisiin arvoihin syitä etsiessä. Ihme ja kumma jos sokerit vähän pomppasee. Hirveetä humpuukia koko murot

Sokeri on myös siitä paha aine, että se koukuttaa. Itse olen vähän ongelmissa sen kanssa, kun hölmö menin laihdutuksen jälkeen sallimaan itselleni herkkupäivää ja siitä sitten on meinannut välillä lähteä käsistä koko herkuttelu. Sokeria ei kuitenkaan pidetä yleisesti kovin vaarallisena ainakaan jos muihin päihteisiin vertaillaan, mutta jos miettii esim. nuorisoa joka ei liiku yhtään ja vetelee vain pullaa ja sokuria, niin ei hyvä heilu imeläkiven kanssa tolskatessa. Meillä ollaan vähän koetettu rajoittaa karkkien ostamista muksuille. Ennen tuli aika usein kaupasta napattua Raiderit (mulle se on raider eikä mikään twix) mukaan ja vietyä perijättärille. Nyt on pyritty viikonlopulle rajoittamaan noiden käyttöä. Kavala aine, ei voi muuta sanoa. Toivottavasti Riikka pääsee ruokavaliolla ja iltainsuliinin käytöllä raskausajan ja arvot sitten palautuisi normaaliksi. Loppukaneettina voisi sanoa, että ei se väärin ole tarkkailla omaa ja jälkipolviensa sokerinkäyttöä etenkään jos yhtään sukurasitteita löytyy sokeritautiin ja/tai ylipainoon...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti