Ei nimi miestä pahenna vai miten se meni?

Tämä kirjoitus jota olen muutaman päivän makustellut päässäni sattuu sopivasti, kun aamulla radiosta tuli juttua miten jatkossa ilmeisesti tyttöjen ja poikien nimiä voidaan antaa ristiin ja nimen määräytymisille jäisi ainoaksi ehdoksi, että se ei ole lapsen edun vastainen tai ylipäätään hävytön. Itse olen vahvasti tasa-arvoisen avioliittolain kannattaja, mutta tämä on taas asioita joista ei oikein tiedä mitä mieltä pitäisi olla. Sanoisin huono uutinen jos Hyppösen Henkka kysyisi. Mutta nyt ei kysele Henkka eikä mulla ole vielä kokonaan harmaat hiukset kuten ihannoimallani Miika Nousiaisella eli keskitytään nimiproblematiikkaan Tolosten perheessä. Normaalistihan näitä mietitään vasta syntymän jälkeen, mutta nyt on etenkin vanhin tytär tuonut omia suosikkejaan kovasti esille vaikka ei tiedossa ole onko tulevassa käärössä vaaleanpunainen vai sininen verhoilu

Tekonimihän se on ensiksi keksittävä. Se tulenee sitten jahka toivottavasti rakenneultrassa saadaan tietää kumpaako sieltä tarjoiltaan. Eilen sydänäänet kuului joten toivottavasti sieltä nyt jompaa kumpaa on tulossa. Aikanaan Salla oli Sohvi ristiäisiin asti ja Vilma totteli nimeä Viivi. Molemmille tytöille oli varsinaiset nimet mietitty etukäteen, mutta syntymän jälkeen ei niihin kuitenkaan päädytty. Muistaakseni Ella oli Sallalle ykkösvaihtoehto ja Aada Vilmalle.

Miten sitten lopullisiin nimiin päädyttiin? Meillä on ollut pari kriteeriä eli nimi ei saa olla tavalliseen sukunimeen nähden liian hieno eli mitkään Claudia Josefinat tai Brooke Stephaniet ei tulleet kysymykseen, myöskin kolme nimeä on turhaa elvistelyä. Lisäksi esim. Moona torpattiin, koska Moona Tolonen -> Toona Molonen. Tätä ei muuten ollut meidän firmassa 2000-luvun alussa olleen myyntimiehen vanhemmat miettineet, kun hänen nimensä oli Pekka Kaikkonen. Eli siis ei mitään tällaista Vellu Pirinen -syndroomaa haluttu lapselle. Ja viimeinen kriteeri oli, että nimestä ei väännettäisi heti lempinimeä. Tokihan niitäkin tulee, mutta Salla ja Vilma on olleet suht perusnimet joille ei ainakaan vakiolempparinimeä ole tarjolla. Lempinimi tosin ei aina omasta nimestä tule. Meikäläistä on Ossiksi, Oskuksi, Peteliukseksi ja vaikka miksikä Schimanskiksi sanottu tässä vuosien varrella ennen nykyisen "Iken" vakiintumista



Aikaisimpien painosten osalta on tainnut lopulta mennä läpi se meikäläisen ehdottama nimi jonka pappi on sitten pyhässä toimituksessaan lapsellemme antanut. Saa nähdä kenen idea menee läpi nyt. Osallistujia ainakin on enemmän päätäntään. Jotain suht tavallista sieltä on varmasti kuitenkin aikanaan sitten tulossa. Toisessa nimessä on yritetty jotenkin kuljettaa suvun nimiä mukana kuten Vilma Ester eli Ester on Riikan ja minun mummojen nimiä. Mutta näihin on onneksi aikaa reilusti. Yllättävän aikaiseen vain pohtiminen nousi tapetille meidän perheessä...

Loppuun voisi vielä vanhan tarinan kertoa insinööriopintojen ensimmäiseltä vuodelta ja ensimmäiseltä viestinnän oppitunnilta. Oltiin tekulla luokassa, kun suht kuuman puuman oloinen naisopettaja tuli luokkaan ja esitteli itsensä: "Minä olen Raija Lerssi". Välittömästi takapenkistä eräs nuori mies Iisalmesta kysyi kovalla äänellä: "Mikääääääää?" ja koko luokka repesi...mutta sepä näistä. Nautiskellaan nyt hienoista kevätilmoista!