Huomenna se olisi ultrapäivä. Viikkoja silloin 12 takana ja ateistinakin melkein käsiä ristiin laittaa, että asiat olisivat hyvin. Jos näin, niin sitten on aika kertoa kavereillekkin, että kyllä se iltatähti on tulossa. Siinä vaiheessa on otettava vasemmalla kuvassa oleva ilme ja asento. Kuittia saattaa tippua. Nimittäin on jonkun verran tullut hehkutettua aikanaan miten helppoa on elää isompien lasten kanssa ja eiköhän tämä vaippasirkus ollut omalta osalta nähty. Mutta niin se vaan maailma ja mielipiteet muuttuu. Tärkeää on kuitenkin muuttua itse mukana. Meillä keski-ikäisillä tai no ainakin kynnyksellä olevilla miehillä on kova riski muuttua karvahattupäisiksi mielensäpahoittajiksi jäykkine käytöksineen ja tiukkoine mielipiteineen. Olen koettanut tehdä kyllä kaikkeni ettei näin kävisi, ainakin karvahattu on vielä ostamatta...
Mutta tosiaan huomenissa tärkeä päivä. Ainakin viikonloppuna vielä sydänäänet Toukka Tolosella kuuluivat. Sitten onkin luvassa melkein kellojen synkronisoinnin tasolla Normandian maihinnousua vastaavaa tarkkuutta vaativa harjoitus. Asian ilmoittaminen vaimon kanssa yhtäaikaa somessa. Tätäkin on likimain jo harjoiteltu. Mutta kaipa se nykyaikaa tämäkin on. Minusta some on tuonut paljon hyvää maailmaan, varmasti toki pahaakin. Tämä tuleva kaveri tulee kasvamaan sen keskelle, kun taas vanhemmat muksut on opetelleet siihen hiljalleen. Saapa nähdä millainen virtuoosi siitä sitten kasvaa sosiaalisen median pelikentille. Niin ja huomenna tämä blogikin julkaistaan "isommin". Nyt tästä vauva-asiasta ja näistä kirjoituksista on tienneet lähinnä sukulaiset ja muutamat lähimmät ystävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti