Pieni afrikkalainen kylä

Voi rähmä tykkäsi todeta hieno komedian mestari Pertti "Spede" Pasanen aikoinaan. Tämä sama läimäys otsalle käy allekirjoittaneelle ainakin vertauskuvainnollisesti joka kerta kun taloon tulee lisää lastenvaatteita. Niitä nimittäin on samoin kuin muutakin roinaa. Toki tässä vuosien varrella vaatetta on lähtenyt anopin mukana kirpparille, mutta väittäisin edelleen jossain afrikassa heimopäällikön pistävän tanssiksi ja pitävän koko porukan pirskeet rumpujen soidessa jos saisi meiltä minun mielestä ylimääräiset tavarat. Niistä riittäisi varmasti koko kylälle ja huonoimmat voisi antaa naapurikylän riitaa haastavalle päällikölle ihan vaan kiusaksi. No onneksi noita ei ole kalliilla rahalla ostettu vaan lähinnä saatuja sekä kirpparilta hommattuja, mutta jos minulta kysyttäisiin, niin konttiin tai kaatikselle olisi saanut aikanaan jo ison määrän meidän huushollin tavaroista viedä. Mutta eipä kysytä, joten ollaan vaan hiljaa. Himppasen tietysti huolettaa, kun nyt vanhempi tyttökin ostellut jo uudelle tulokkaalle vaatteita netistä. Onhan se tietysti hienoa ja hellyyttäviä on niin vaatteet kuin toimintakin. Mutta ehkä joskus saan vielä sanani kuuluviin ja saataisiin vietyä tätä rompetta pois sekä rouva niistä raskisi luopua...

Pakko kai se on kuitenkin tunnustaa, että vähän olen jotain James Bond aiheista lastenvaatetta itsekkin etsinyt netistä. Saa nyt nähdä sitten pitääkö se olla Moneypenny vai 007 -tyylistä. Liekkö tuolla kuosilla nyt sitten lopulta niin hirveän suurta väliä, kun lopulta se on kuolassa, puklussa, koiran karvoissa ja ruuan tähteissä viisi minuuttia pukemisen jälkeen. Mutta yksi asia on kuitenkin mullekkin tärkeää vauvan vaatteissa ja muistan sen vielä yli kymmenen vuoden takaa. Irtopaidat on pyllystä. Ehdottomasti bodyja. Ne oli hyviä vehkeitä ja pysyivät hyvin päällä sekä oli helppo pukea. No se näistä vaatehuoltoteknisistä jutuista. Ne ei oikein mun vastuulla ole...



Sitten ikävä kyllä aiemmista raskauksista tuttu vaiva iski Riikalle eli sokerit koholla. Tämä tarkoittaa nyt sitten ruokavalion seurantaa josta kuulemma mulle lohkeaa tontti. Jonkun verran tuossa tuli laihdutusprojektini aikana tutustua hiilihydraattien välttelyyn joten kaipa sitä salaatti-protsku linjaa pitäisi tuon paremmankin puolison alkaa vetämään joskin varmasti jotain pastaa tms. siihen hillitysti lisäksi. Suomeksihan tämä asia ei mahdottoman vakava ole, mutta jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin joutuu tirpana aikanaan lasten teholle sokeriarvojen ja keltaisuuden vuoksi mikäli etuajassa syntyy kuten nämä kaksi edellistäkin. No tämän kun tietää, niin ei siitä sen enempää huolissaan osaa olla. Siellä kyllä saa parasta mahdollista hoitoa ja on mukava henkilökunta.

Nyt tämä isukki lähtee pistämään herraties monennenko salibandykauden pakettiin. Ensi vuonna kun kausi starttaa, niin kotona on toivottavasti yksi kannustaja lisää joka huutaa pelireissuille lähdettäessä kuin syötävä ja vaimo hymyilee oven sulkeutuessa. Se on mukava kun isä harrastaa...