Elekee elekee!

Tuota otsikon mukaista hokemaa käytti Jamppa Kääriäisen "sketsihahmo" saadessaan aplodit silloin kun vielä oli Halavatun papoissa. Nyt vähän samat tunnelmat onnittelujen ja tsemppailujen suhteen mitä sosiaalisesta mediasta tuli tähän meidän projektiin liittyen sekä Riikalle että minulle. Kiitos paljon ja toivotaan asioiden rullaavan hyvin. Jos näin käy, niin sitten voi syksyllä kirjoittaa perinteiseen tyyliin kaikilla urheilukliseillä miten tämä on ollut huikea matka jne.

Lyhyesti vielä palaan tuohon, että aika paljon tuli tuossa viime vuosina hehkutettua miten on elämä isojen lapsien kanssa helppoa ja paluuta vaippasirkukseen ei ole. Omana elämänohjeenani olen koettanut pitää ja samalla muillekkin jakaa, että asiat ei ole mustavalkoisia eikä pidä jäädä jöröttämään omaan nurkkaansa niskakarvat pystyssä aatoksiensa kanssa. Se on meillä suomalaisilla suuri ongelma jos katsotaan vaikkapa suurpeto, tasa-arvoinen avioliittolaki ja maahanmuuttokeskusteluja. Omat ajatuksensa pitää uskaltaa haastaa ja niitä muuttaa tarvittaesssa jos havaitsee, että hei! tämä asia ei välttämättä olekkaan kuten aiemmin tästä ajattelin

Mutta nyt seuraavat haasteet Toukka Tolosen kanssa ovat sisaruksissa. Uuden tulokkaan ympärillä on ollut juttua paljon ja tytöt ei ole unohtuneet, mutta varmasti kokeneet saaneensa vähemmän huomiota. Nyt heillä on loma ja mekin ollaan molemmat vanhemmista vielä töissä. Pitää tänään käydä hakemassa leffaa ja katsella Sallan ja Vilman kanssa. Kun Vilma syntyi oli Salla vielä vaipoissa jolloin sisarukset saivat samanlaista huomiota koko ajan. Tutistakin taidettiin vieroittaa käytännössä yhtäaikaa. Nyt on iso riski, että tulokas vie huomiota liikaa vaikka tytöt ovat herkässä iässä ja tarvitsevat vanhempiaan paljon. Ovat kuitenkin lapsia vielä vaikka itse haluaisivat varmasti muuta väittää. Tämä vanhemmuus ei ole se kaikista helpoin liukuhihnajobi, mutta eiköhän tämä tästä. Ei vaan pidä vetää laput silmillä menemään...