Odotettu ultrapäivä koetti ja vaimon kanssa nokka kohden Alavan sairaalaa. Kyllähän tässä nyt kovasti jännän äärellä oltiin. Lapset ei lähteneet mukaan ja ehkä hyvä näin jos jotain ongelmaa olisi ollut. Mutta ei ollut. Raskausviikko tarkentui 12+3 joka onkin summana likimain sama kuin tämän hetkiset tehopisteeni tällä kaudella Segerissä. No oliko vähän ontuva vertaus. No oli....mutta siis hyvin kaikki. Kaverilla kävi kädet äidin mahassa kuin kattilanpesijällä ja iloisesti liikkui varsinkin tutkimuksen alkuvaiheessa. Aivotkin löytyivät joten ilmeisesti isä on täällä päässä näppäimistöä. Ja myöskin tärkein eli niskapussiturvotus-hässäkkä vaikutti olevan ok. Kaikki siis perinteisen hyvin, hieno juttu. Lähinnä eniten sekaisin on isä! Tunteet asian suhteen ainakin tuntuvat paljon voimakkaammilta kuin reilu 10 vuotta sitten...
Nyt sitten hiljalleen pahin jännitys on takana. Toki vieläkin voi sattua mitä vaan, mutta todennäköisyys on huomattavasti pienempi. Hiljalleen pitää alkaa suunnittelemaan vaunuja, sittereitä sun muita kaukaloita ja vannoja jne. Se vaan syyskuun puoliväli tulee pirun nopeasti vastaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti